Alkuillasta maanantaina saimme puhelun ja kutsun sorsametsälle Rokin kanssa. Ex tempore kutsuun vastasimme innoissamme myöntävästi ja lähdimme ajamaan kohti Merikarviaa. Tämä olisi niin minun, kuin Rokinkin ensimmäinen todellinen käytännön metsästyskokemus! Olisi niin hieno päästä näkemään, että toimiiko tuo koira käytännössä yhtä hyvin kuin kylmän riistan kanssa treenatessa.
Illansuussa saavuimme turvesuolle ja lähdimme matkaan. Mukana oli kolme ampujaa ja kolme koirakkoa. Jo pelkkä tuo jännittävä odotus siitä, että jotakin tapahtuisi, piti mielenkiinnon korkealla. Lopulta se tapahtui, lentoon lähteneestä parvesta tippui yksi ja lähetin Rokin noutoon. Roki ei ohjaajan sähläyksestä johtuen ehtinyt markkeeraamaan pudonnutta lintua, joten nouto meni ohjauksen kautta, joka onnistui ja lintu löytyi. Lintu oli jäänyt haavakoksi, joka ihmetytti Rokia kovasti. Se arpoi, että mitä sille oikein pitäisi tehdä. Rohkaisin sitä tuomaan sen minulle, ja niinpä se nappasi sen suuhunsa ja lähti niin ylpeänä tuomaan saalistaan. Kaikista tyytyväisin olin siihen, että Roki voitti itsensä ja epäröintinsä haavakon suhteen ja palautti sen. Ja oli niin hienoa nähdä se, miten tyytyväinen koirakin oli onnistumisestaan.
Lopulta kävimme vielä pienen lammen rannalla, josta lähtikin pari parvea lentoon, mutta osumat jäivät sieltä saamatta.
Koiran kanssa harrastaminen on ihanaa ja palkitsevaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämänpäiväinen kokemus oli tämänhetkisen koiraharrastushistoriani tähtihetki! Olen niin tyytyväinen Rokiin ♥
Tässä vielä mestari saaliinsa kanssa.
